keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Luku.1

Minä hengitän. vieläkin. Miten se voi olla mahdollista?
Minun, Petra Kalliomäen pitäisi olla kuollut. Juuri vähän aikaa sitten minä yritin jäädä auton alle, auto väisti ja minä kaaduin. Kun näin auton valojen kiitävän minua kohti pimeässä, minä olin niin onnellinen. Kohta saisin sen mitä halusin, Mutta se helvetin kusipää kuski väisti minua. Miten minun, 13-vuotiaan tytön elämä voi olla näin kamalaa? Nousen ylös maasta ja vaikka minua huimaa, lähden kävelemään kotiin päin.

Herään aamulla tuskissani miettien, että en halua kouluun.
nousen kuitenkin hitaasti ja laahustan suihkuun.
Vesi on niin ihanan lämmintä ja rauhoittavaa, etten millään haluaisi lähteä.
Viivyn vielä hetken, vaikka olen jo myöhässä koulusta. Tulen  vasten tahtoisesti pois suihkusta ja lähden kävelemään koulua kohti. Päätän mennä pidempää reittiä. Mitä kauemmin matka kestää, sen parempi. On pimeä talvi aamu, jään koulun portille ihailemaan kun lumihiutaleet putoilevat yksi kerrallaan maahan. Se on niin kaunista. Katson kelloa  ja huomaan että olen jo melkein puoli tuntia myöhässä. Huokaan ja tallustan sisälle. Koputan luokan oveen. Opettaja tulee vihaisena avaamaan sen minulle. "Petra ei ilmeisesti vieläkään osaa tulla ajoissa kouluun?" Matikan opettaja kysyy, syyttävään sävyyn. koulussa minua odottaa sama vanha kuvio.
Suositut tytöt nauravat ja haukkuvat minua ja minä istun hiljaa koulun käytävässä ja yritän kestää. Pojat väittävät minun olevan jonkun minua kusettaneen tyypin muija. Aivan sama missä liikun tai olen, aina joku huutelee ilkeyksiä.Yleensä vietän tunnit kirjoittaen vihkoihini salaisia juttuja tai piirrellen.
välitunnit olen yksin kuunnellen musiikkia. Ruokalaan en ruokavälitunnilla mene. Se on paikka, jossa joudun alistumaan koko koulun naurettavaksi ja siihen en suostu.
Välitunti kello soi. Nousen ylös ja tönäisen samalla yhden kiusaajani pulpettia. Hän suuttuu ja rupeaa haukkumaan minua.
"katsoisit eteesi läski! mikä sinua oikein vaivaa? mä oisin voin loukkaantua ku sä oot noi saatanan iso!"
Mutisen anteeksipyynnön ja lähden nopeasti karkuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti