luku 5.

Puhelimeni kiekuu minut hereille. Olen saanut kymmeniä viestejä Joonakselta. Häntä ahdistaa, arvatenkin Sarasta eroaminen taas. Soitan hänelle ja kysyn mikä on.
"Istu alas tää saattaa järkyttää sua." Joonas sanoo, vakavalla äänellä.
"No mikä nyt on?" Tinttaan. En tykkää että hän on tuollainen. se on pelottavaa.
"Noora on raskaana minulle." Joonas sanoo.
"Mitä sä oot menny tekemään? Mitä Sara on mieltä?" Kysyn järkyttyneenä. Joonas sitten aina osaa pilata elämänsä. Noora on Joonaksen eksä, jolle jo kerran aikasemmin tuli Joonakselle odotetusta vauvasta keskenmeno.
"On se ollu raskaana jo pidemmän aikaa, mut nyt se kerto sen vasta mulle. Ei siinä ollut vielä kaikki." Joonas sanoo oudolla äänellä.
"Voi ei. Kuulostaa pahalta." Sanon hiljaa.
"Sara on mulle raskaana myös." Joonas sanoo ja purskahtaa itkuun. Minulle tulee sääli Joonasta. "Voi Joonas kulta, miten sä tässäkin onnistuit?" Päivittelen. Päätän mennä käymään hänen luonaan. Saan selville ettei Joonas ainakaan ole pettänyt Saraa. Noora on jo kuudennella kuulla ja siitä on vasta neljä kuukautta, kun Sara tuli takaisin kuvioihin. Sara on vasta neljännellä viikolla ja miettii kuumeisesti aborttia. Joonas ei haluaisi että kumpikaan päätyisi aborttiin. Tietysti se on heidän oma valintansa.
"Mieti joonas! Susta tulee isä!" Hihkun. Toki onhan Hän aika nuori isäksi. Vasta 18 vuotias.

Lähden kotiin sillä asiassa on minulleki paljon sulateltavaa, koska Joonas on tärkeä ystäväni. Matkalla kotiin mietin kuumeisesti miten kerron asian siskolleni, vai kerronko ollenkaan. Olen niin ajatuksissani että tutulla metsäpolulla kompastun kiveen ja kaadun, Olen niin kyllästynyt että hörähdän nauramaan. Kun saan lopetettua nauramisen, irvistän ja nousen ylös. Ja kävelen kotiin. Kerron kuitenkin asiasta kotona siskolleni, Iinalle. Hän ei oikein pidä ajatuksesta, sillä Iina ei voi sietää Nooraa. Saran kanssa hän kyllä tulee hyvin toimeen. En ymmärrä miksi minä tulen toimeen molempien kanssa.

Myöhemmin illalla juttelen Joonaksen kanssa vielä uudemman kerran puhelimessa, hän on selvästi humaltuneessa tilassa. Hän oli kertonut Saralle Nooran raskaudesta ja saanut jopa tappo uhkauksen. Joonas sitten oli päättänyt että lähtee juomaan, kuten yleensä aina, kun elämä potkii päähän. Yhtäkkiä hän saa kauhean raivokohtauksen. Kysyn monta kertaa että mikä tuli. Vihdoin saan vastauksen: "Hei mä meen paskoo ton mopo auton tost parkkikselt!" se sano ja löi luurin korvaan. Ei herranjumala!  Ei nyt taas! Miten helvetissä se ei ikinä opi?  Aina pitää tehdä elämästä mahdollisimman hankalaa. Mietin. Yritän soittaa hänelle monta kertaa, ei vastausta. 

Seuraavana päivänä saan kuulla että juttu menee oikeuteen. Ja että Joonas luultavasti joutuu vankilaan muutamaksi kuukaudeksi. Eihän sossupummilla ole rahaa maksaa mopoautoa. Loistavaa! Taas Joonas onnistui kaivamaan itselleen entistäkin syvemmän haudan.

Luku 4.

Elokuvan jälkeen Jasmin alkoi käydä luonani joka viikoloppu.
Se lievitti hieman kiusaamisen tuskaa. Jasmin hyväksyi minut juuri sellaisena kuin olen. Joonakseenkin minä Jasmiinin tutustutin. Joonas on ihan mahtava tyyppi.
Jasminin oli Ihan pakko tuntea Joonaskin, tai hän ei tuntisi minua kunnolla.
Joonas oli minulle tärkein ihminen koko maailmassa.

Viikolla elämä olikin sitten ihan toisenlaista. Nyt tosin Joonaksen ja Jasminin ansiosta kestin kiusaamista enemmän. Kerran koulussa kiusaajani oli saanut oikein älynväläyksen.

Havahduin kun joku kosketti minua. Pelästyin ja halusin tietää äkkiä kuka se oli. Olisi pitänyt arvata. Yksi kiusaajista oli huomannut että olin nukahtanut käytävään. Yritin nousta mutta kiusaaja esti aikeeni. Hän oli edessäni ikävästi. En nähnyt mille he nauroivat, arvatenkin minulle, mutta en ymmärrä miksi. Vasta kun kello soi ja nousin ylös, huomasin että housuilleni oli kaadettu vettä. Loistavaa, kaikki ilmeiseisesti luulivat että kusin housuuni.
Kun menin luokkaan, opettajakin yritti pidätellä nauruaan.
Aivan sama minne liikuin koko päivän aikana kuulin pelkkää herjaamista ja naurua.

Kun illalla kirjauduin facebookkiin seinäni on täynnä ihan kamalia viestejä ja viestien kommenteissa kiusaajani haukkuivat minua kilpaa:
"Kusihousu" "pikkuvauva"
"Ruma" "läski" "vittu ku sä oot tyhmä ku et osaa edes vessaan mennä" "hyi vittu oot sairas, mikä sua oikeen vaivaa?!"  "Hyi mä oksennan jo pelkästään siitä kun katon sua!!" "Hyihyihyihyihyi!!!!!!"

Kadun sitä että edes avasin facebookin. Kukaan ei puollusta minua. Kaikki vain haukkuvat. Minulle tulee aivan kamala olo.
Soitan Joonakselle ja kerron mitä on tapahtunut. Joonas lupaa hoitaa asian.  Joonas myös hoiti asian.
Hänen ansiostaan minulla oli nyt yksi kiusaaja vähemmän. Onhan sekin jo alku. Menen nukkumaan hyvillä mielin.

Luku 3.

Kun seiska luokka oli vihdoin ohi, ja kevät juhla koitti, huokasin helpotuksesta. En jäänyt luokalleni. Enää 2 vuotta niin tämä paska olisi ohi.  Kesä meni nopeasti kun ei ollut kavereita.
Paras ystäväni, Eera jonka menetin kiusaamisen takia, oli vihainen. Kysyin häneltä monta kertaa kesän mittaan voidaanko nähdä. Aina vastaus oli sama; "mä en kuule olis sun kanssa vaikka maksettais."  Masennuin entisestään. Minulla oli niin paha olla. Onneksi minulla on ratsastus harrastus ja hevoset. Niiden kanssa touhutessa murheet unohtuu.

Kun syksy jälleen koittaa ja on muutama päivä enää lomaa jäljellä kinun vanhempiani vaihtamaan minun kouluani.
He eivät suostu koska heidän mielestään nykyinen on tarpeeksi hyvä. He eivät usko että minua kiusataan.

Syksy eteni hitaasti. Samaa vanhaa paskaa.
Joonaksen kanssa olin läheisempi kuin koskaan ennen.
Puhuin hänen kanssaan joka päivä puhelimessa ja olen monta kertaa rientänyt apuun, kun hänestä on tuntunut siltä, että maailma romahtaa niskaan.

Olin joonaksen kanssa myös usein kaupungilla.
Rakastin olla hänen seurassaan.
Sain olla juuri se mitä oikeasti olin.
Hän on minun isoveljeni.

Alku talvella kun olin tallilla, näin Eeran siellä uuden kaverinsa kanssa.  Kun ratsastus tunti oli ohi, Eeralla oli vaikeuksia saada satulaa pois hevosen selästä. Tarjouduin auttamaan.
Illalla sain häneltä viestin, että hän haluaa olla kanssani väleissä ja tutustuttaa minut tähän Jasmin nimiseen tyttöön.
Heti seuraavana päivänä lähdin Eeran luona käymään.
Hän kertoi Jasminista ja heidän koulustaan ja kaikesta mitä jasmin ja Eera aina tekivät. Eera halusi kovasti tutustuttaa meidät. Sovimme että menemme katsomaan twilight aamunkoin ensimmäistä osaa yhdessä.
Viikko meni kuin siivillä, kun odotin Jasminin tapaamista.

Kun minä ja Eera sitten odotettiin Jasminia elokuva teatterin aulassa, sydämmeni hakkasi miljoonaa. Saattaisin saada uuden kaverin. Kun Jasmin tuli ja hän avasi suunsa ja puhui, minusta tuntui siltä kuin oisin tuntenut hänet aina. Se oli ihana tunne. Elokuvan aikana nyt ei yleensä paljon puhuta, joten tutustuminen jäi aika lyhyeksi. Kun elokuva loppui ja lähdimme elokuvateatterilta, Eera halasi Jasminia. En tiedä miksi, mutta minä tein samoin. Olin iki onnellinen. Enää en ollut yksin.