Luku 4.

Elokuvan jälkeen Jasmin alkoi käydä luonani joka viikoloppu.
Se lievitti hieman kiusaamisen tuskaa. Jasmin hyväksyi minut juuri sellaisena kuin olen. Joonakseenkin minä Jasmiinin tutustutin. Joonas on ihan mahtava tyyppi.
Jasminin oli Ihan pakko tuntea Joonaskin, tai hän ei tuntisi minua kunnolla.
Joonas oli minulle tärkein ihminen koko maailmassa.

Viikolla elämä olikin sitten ihan toisenlaista. Nyt tosin Joonaksen ja Jasminin ansiosta kestin kiusaamista enemmän. Kerran koulussa kiusaajani oli saanut oikein älynväläyksen.

Havahduin kun joku kosketti minua. Pelästyin ja halusin tietää äkkiä kuka se oli. Olisi pitänyt arvata. Yksi kiusaajista oli huomannut että olin nukahtanut käytävään. Yritin nousta mutta kiusaaja esti aikeeni. Hän oli edessäni ikävästi. En nähnyt mille he nauroivat, arvatenkin minulle, mutta en ymmärrä miksi. Vasta kun kello soi ja nousin ylös, huomasin että housuilleni oli kaadettu vettä. Loistavaa, kaikki ilmeiseisesti luulivat että kusin housuuni.
Kun menin luokkaan, opettajakin yritti pidätellä nauruaan.
Aivan sama minne liikuin koko päivän aikana kuulin pelkkää herjaamista ja naurua.

Kun illalla kirjauduin facebookkiin seinäni on täynnä ihan kamalia viestejä ja viestien kommenteissa kiusaajani haukkuivat minua kilpaa:
"Kusihousu" "pikkuvauva"
"Ruma" "läski" "vittu ku sä oot tyhmä ku et osaa edes vessaan mennä" "hyi vittu oot sairas, mikä sua oikeen vaivaa?!"  "Hyi mä oksennan jo pelkästään siitä kun katon sua!!" "Hyihyihyihyihyi!!!!!!"

Kadun sitä että edes avasin facebookin. Kukaan ei puollusta minua. Kaikki vain haukkuvat. Minulle tulee aivan kamala olo.
Soitan Joonakselle ja kerron mitä on tapahtunut. Joonas lupaa hoitaa asian.  Joonas myös hoiti asian.
Hänen ansiostaan minulla oli nyt yksi kiusaaja vähemmän. Onhan sekin jo alku. Menen nukkumaan hyvillä mielin.