Kun seiska luokka oli vihdoin ohi, ja kevät juhla koitti, huokasin helpotuksesta. En jäänyt luokalleni. Enää 2 vuotta niin tämä paska olisi ohi. Kesä meni nopeasti kun ei ollut kavereita.
Paras ystäväni, Eera jonka menetin kiusaamisen takia, oli vihainen. Kysyin häneltä monta kertaa kesän mittaan voidaanko nähdä. Aina vastaus oli sama; "mä en kuule olis sun kanssa vaikka maksettais." Masennuin entisestään. Minulla oli niin paha olla. Onneksi minulla on ratsastus harrastus ja hevoset. Niiden kanssa touhutessa murheet unohtuu.
Kun syksy jälleen koittaa ja on muutama päivä enää lomaa jäljellä kinun vanhempiani vaihtamaan minun kouluani.
He eivät suostu koska heidän mielestään nykyinen on tarpeeksi hyvä. He eivät usko että minua kiusataan.
Syksy eteni hitaasti. Samaa vanhaa paskaa.
Joonaksen kanssa olin läheisempi kuin koskaan ennen.
Puhuin hänen kanssaan joka päivä puhelimessa ja olen monta kertaa rientänyt apuun, kun hänestä on tuntunut siltä, että maailma romahtaa niskaan.
Olin joonaksen kanssa myös usein kaupungilla.
Rakastin olla hänen seurassaan.
Sain olla juuri se mitä oikeasti olin.
Hän on minun isoveljeni.
Alku talvella kun olin tallilla, näin Eeran siellä uuden kaverinsa kanssa. Kun ratsastus tunti oli ohi, Eeralla oli vaikeuksia saada satulaa pois hevosen selästä. Tarjouduin auttamaan.
Illalla sain häneltä viestin, että hän haluaa olla kanssani väleissä ja tutustuttaa minut tähän Jasmin nimiseen tyttöön.
Heti seuraavana päivänä lähdin Eeran luona käymään.
Hän kertoi Jasminista ja heidän koulustaan ja kaikesta mitä jasmin ja Eera aina tekivät. Eera halusi kovasti tutustuttaa meidät. Sovimme että menemme katsomaan twilight aamunkoin ensimmäistä osaa yhdessä.
Viikko meni kuin siivillä, kun odotin Jasminin tapaamista.
Kun minä ja Eera sitten odotettiin Jasminia elokuva teatterin aulassa, sydämmeni hakkasi miljoonaa. Saattaisin saada uuden kaverin. Kun Jasmin tuli ja hän avasi suunsa ja puhui, minusta tuntui siltä kuin oisin tuntenut hänet aina. Se oli ihana tunne. Elokuvan aikana nyt ei yleensä paljon puhuta, joten tutustuminen jäi aika lyhyeksi. Kun elokuva loppui ja lähdimme elokuvateatterilta, Eera halasi Jasminia. En tiedä miksi, mutta minä tein samoin. Olin iki onnellinen. Enää en ollut yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti