"Mitä? Ei ei ei ei!!!!!" Kuulen Saran huutavan, juuri kun olen painamassa ovikelloa. Olimme päättäneet käydä Jasminin kanssa katsomassa miten Joonas pärjää.
Ilmeisesti aika huonosti, ainakin huudoista päätellen. Kulmiani kohottaen soitan ovikelloa. Joonas tulee avaamaan itkuisen oloisena ja pyytää meidät seurakseen tupakalle. Tupakkansa sytytettyään, hän kertoo miten oli kertonut Saralle siitä, että joutuu vankilaan ja siitä, että joutuu vankilaan silloin kun on vauvan laskettu aika. Tietystikkään Sara ei pitänyt ajatuksesta. Halaan Joonasta pitkään. En kestäisi jos hän päättäisi päivänsä, Hän on minulle niin tärkeä.
Siltikin, tiedän että hän on suunnitellut sitä, sen näkee hänen olemuksestaan ja siitä millä äänen sävyllä hän puhuu. Vielä minä puhun siitä hänen kanssaan, mutta nyt meidän täytyy mennä takaisin sisälle. Sara on jo rauhoittunut ja pyytää anteeksi. Kaikki on taas hetken hyvin.
Illalla päädymme vielä katsomaan simpsoneita Jasminin, Joonaksen ja Saran kanssa. Lötkötämme sohvalla ja nautimme olostamme. "Joonas, kai sä tiedät että mä rakastan sua?" Kysyn, samalla kun nousen lähteäkseni. "Joo, tiedän" hän vastaa, nousee ja tulee luokseni halatakseen minua. Katson häntä vielä silmiin ja olen niin onnellinen kun Joonas on siinä. Kun Jasmin oli saanut laitettua kengät jalkaansa, laitoin oven kiinni ja lähdimme rappukäytävään. Minulle tulee outo tunne siitä, että vielä tapahtuu jotain kamalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti